Puolue ilman ohjelmaa? Pyh!
Moni on suhtautunut omaKekkoseen huumorilla, epäillen – ja mikä omalaatuisinta – lannistaen.
Mutta en syytä kuulijaa. Me olemme kaikki nykyisen järjestelmän lapsia. Vaikka harva näkee nykyistä puoluejärjestelmää tai -jakoa toimivana, päätä ei haluta pensaasta.
“Mikä on tämän teidän “puolueenne” ohjelma?”
“Ajattelimme, ettei sillä olisi ohjelmaa laisinkaan. Ehkä puolueen ei tarvitse olla mitään mieltä. Mitä jos ehdokkaat ja äänestäjät olisivat jotain mieltä, ja puolue vain koettaisi saada nämä ymmärtämään toisiaan paremmin? Mitä jos puolue ei päättäisi asioita, vaan äänestäjät ja ehdokkaat päättäisivät?”
“Tuo on naivia haihattelua. Kyllähän puolueella jokin ohjelma ja näkemys täytyy olla.”
“Selvä.”
Tekniikka avuksi politiikkaan
Jos poliitikoilla olisi halu kuunnella kansalaisten mielipiteitä, nyt heillä olisi siihen paremmat työkalut kuin koskaan ennen.
Sosiaalisen median palveluissa olisi helppo kysyä ihmisten näkemyksiä ja pyytää asiantuntija-apua. Ilmaisilla julkaisupalveluilla omia mielipiteitä ja motiiveja olisi helppo selventää. Tämän päivän internetissä ihmiset olisi helppo saada taas innostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta ja päätöksenteosta.
Suuri osa suomalaiskodeista on koko ajan kytkettynä nettiin. Ja lähes kaikki me kannamme mukanamme jonkinlaista viestintävälinettä. Meihin olisi helppo ottaa yhteyttä. Mutta miksi näin ei tehdä?
Minä ja Kekkonen
No kuinka minä päädyin tällaiseen hommaan mukaan?
Olin parin rakkaan työkaverin kanssa lounastamassa, kun paremman aiheen puutteessa ryhdyimme puhumaan politiikkaa. Pian innostuimme väittelemään siitä, millainen puolue syntyisi, jos se perustettaisiin tänä päivänä, tämän päivän ihmiskuvalla ja tämän päivän välineillä. Keskustelu ei kestänyt montaa minuuttia, mutta se jäi pyörimään mieleeni kuin yksinäinen herne kulhon pohjalle.
Myöhemmin samana päivänä kirjoitin pari sanaa aiheesta Twitteriin. Ja hups, keskustelu lähti käyntiin.
Kaksi viikkoa myöhemmin istuin jo lounaalla Hannu Ripatin kanssa. Hannulla oli takataskussa aikaisemmista pohdinnoista mielenkiintoisia ideoita ja nimi – omaKekkonen. Tunnin jauhamisen jälkeen päätin lähteä perustamaan Hannun – lähes tuntemttoman miehen – kanssa puoluetta.
Seikkailu alkakoon.
